Kaikki kirjoittajan miinal artikkelit
Kaksi HEWiä 2015 | Two Helsinki Winners 2015
Käsittämättömän hieno Helsinki-viikonloppu takana. Menin 5.12. hakemaan vain Vuolasvirta-palkintoani, mutta ajelin sunnuntaina kotiin Annan ja kahden Helsinki Winner 2015 kanssa. Kaiken kruunasi Nepparin PN3-sijoitus lauantaina sekä sunnuntaina 6.12. kasaan saatu kasvattajaryhmä.
Lauantaina sheltit arvosteli portugalilainen Pedro Sanches Delerue. Koiria oli ilmoitettu hänelle yhteensä 117, joten en osannut odottaa koirilleni edes luokkasijoituksia. Tuomari kirjaimellisesti häkellytti minut nostamalla Naksun valiourosten voittoon, ja lopulta urosten voittoon (PU1). Olin onnesta sekaisin.
Sormet ristissä jännitin Nadian kehäkierrosta – ei sillä, että olisin ollut huolissani sen esiintymisestä tai karismasta. Koska sisaruksia on monesti kuvailtu “yhdestä puusta veistetyiksi”, toivoin salaa, että myös se onnistuisi sijoittumaan omassa luokassaan. Ja onnistuihan se – ensimmäiseksi. Taisin kiljaista ääneen? Upean näyttelymenestyksen viimeisteli Nepparin toinen sija veteraaninartuissa. Tai niin minä luulin.
Lopulta paras narttu -lineupissa olivat mukana sekä Nadia että tätinsä Neppari. Nadialle narttujen voitto (PN1) ja Neppari taapersi kolmanneksi (PN3) veteraanivoittajan perässä. Käsittämätöntä. Uskomatonta. Ihan älytöntä. Lauantain Messarin kaksi parasta shelttiä Minitiimin pentulaatikon tuotoksia! 7-vuotiaat, kohta veteraani-ikäiset Naksu ja Nadia! Once in a lifetime!
ROP Naksulle, mutta tuomari tuli kehän jälkeen kertomaan, että se voitti vain karvan mitalla. Nadia olisi ollut voittaja isommassa turkissa.
Naksun arvostelu (PU1 CACIB ROP Helsinki Winner 2015):
“Excellent type. Correct head and expression. Good neck. Strong topline. Correct angulation. Hocks well set down. Typical movement. Excellent coat.”
Nadian arvostelu (PN1 CACIB VSP Helsinki Winner 2015):
“Correct size. Excellent type. Beautiful head. Good neck and topline. Correct proportions. Good angulation. Correct movement. Excellent coat and condition.”
Nepparin arvostelu (ERI2 SA PN3):
“Excellent type. Correct size. Feminine head. Good proportions. Correct movement. Top quality coat.”
Shelttikehän jälkeen kävin pyörähtämässä Nepparin kanssa kierroksen isossa kehässä hakemassa koirallisen elämäni suurimman saavutuksen, Vuolasvirta-palkinnon. Juhlallisessa seremoniassa oli mukana melkein kaikki 44 palkittua kasvattajaa edustamiensa rotujen kanssa.
Palkintojenjakotilaisuuden jälkeen tapasin rotuyhdistyksemme puheenjohtajan ja sihteerin Holiday Innin talvipuutarhassa kakkukahvien merkeissä. Valitettavasti jutusteluhetkemme oli lyhyt, sillä minun piti kiirehtiä vielä ryhmäkehään. Siinä välissä annoin puhelinhaastattelunkin maakuntalehtemme toimittajalle ja ja ja…
Ryhmässä läpijuoksu ruotsalaisella saksanpaimenkoirakasvattajatuomarilla, mutta pääasia, että pääsimme käymään Naksun kanssa vielä kerran isolla sinisellä ennen mahdollisia veteraanikehiä…
Sunnuntaina shelttejä oli ilmoitettu Voittaja 2015 -näyttelyyn yhteensä 104 kpl ja tuomariksi oli kutsuttu australialainen Garry Dryburgh. 9 veteraania arvosteli kotimainen Harto Stockmari, jolle sunnuntain Messari lienee ollut ensimmäinen shelttikomennus.
Nepparille Stockmarilta EH. Elämänsä toinen. Se ensimmäinen tuli keskenkasvuisena junnuna, ja nyt 9 vuotta myöhemmin se toinen. Nepparin ERI-statistiikka olikin liian hyvää ollakseen totta.
Nepparin arvostelu (EH):
“Selvä sukupuolileima, mittasuhteiltaan aavistuksen matala. Oikeanmuotoinen ja -ilmeinen pää. Hyvä purenta. Hyvä kaula. Oikeanmuotoinen runko. Vähän jyrkkä lantio. Hyvin kulmautunut takaosa. Ikäisekseen hyvä karva. Liikkuu hyvin sivulta, vähän ahdas takaa”.
Jos Nepparin tulos oli vaatimaton, eivät muutkaan minitiimiläiset sunnuntaina kehän kirkkaimpina tähtinä loistaneet. Naksulle ERI, Noelalle EH, samaten Nadialle. Kasvis sijoittui toiseksi, mutta ei KP:a erittäin hyville. That’s showing. Sometimes you win, sometimes you lose!
Naksun arvostelu (ERI):
“Good breed type. Symmetrical outline. Good parallel planes. Prefer sweeter expression and more neck. Would prefer better front. Very good body and hindquarters. Would prefer lighter gait with more reach”.
Noelan arvostelu (EH):
“Good type. Would prefer more neck to complete picture. Very good head planes. Good front and body. Balanced hindquarters. Lacks reach and drive in moving”.
Nadian arvostelu (EH):
“Good breed type. Would prefer better outline. Good head planes. Prefer more tipped ears. Prefer better front. Good body and hindquarters. Prefer more reach and drive when moving”.
Kasvattajaluokka (KAS2):
“Consistant type. Pleasing similar heads. Would prefer more ground covering gait. Overall very good quality and consistancy”.
At Helsinki Winner Show shelties were judged by Mr Pedro Sanches Delerue from Portugal, and he did a very good job with judging. I could say “type judging” as BOB and BOS were full litter mates after Ch Helskon Kaleva and Minitiimin Quizz Show.
The BOB and Helsinki Winner 2015 was my sable boy Nacho, C.I.B & Nord & Fi & Se & No Ch HeW-13 NordW-13 W-13 Minitiimin Unique Like Me and his full litter sister Fi Ch Minitiimin Updated Quizz was BOS and Helsinki Winner 2015. And iceing on the cake – their aunt (dam’s full litter sister) C.I.B & Nord & Fi & Se & No Ch NordVW-13 Minitiimin Quest For Glory placed 3rd in BB class.
Unfortunately I didn’t have a breeders group in Saturday…
In Sunday at Finnish Winner Show the shelties were judged by an Australian judge Gerry Dryburgh who didn’t like my shelties. Nacho got Excellent and the girls Noela and Nadia got only Very Goods. Neppari got also Very Good under the Finnish judge Harto Stockmari. Her second Very Good ever. She got her first from junior class 9 years ago…
My breeders group placed 2nd but didn’t got a Honour prize from Gerry.
Vuolasvirta-palkinto #1000 | Vuolasvirta Breeding Award #1000
Tehtävä on suoritettu!
Suomen Kennelliitto on myöntänyt minulle 2015 Vuolasvirta-kasvattajapalkinnon shetlanninlammaskoirien ansiokkaasta kasvatustyöstä. Olen järjestyksessäni seitsemäs palkinnon saanut shelttikasvattaja.
Suomen Kennelliitto perusti Vuolasvirta-palkinnon koiranjalostuksen kehittämiseksi ja edesmenneen taitavan kynologin Lauri Vuolasvirran ansioiden kunnioittamiseksi. Suomen Kennelliitto myöntää palkinnon korkeimpana huomionosoituksena ansioituneille kasvattajille.
Kasvattajan ansiot määräytyvät hänen kasvattamiensa koirien määrän ja niiden saavuttamien käyttökoe- ja näyttelytulosten perusteella palkintoon liittyvän pisteytysjärjestelmän mukaisesti. Kasvattajalla on oltava kennelnimi ja hänen toimintansa kenneltyössä on oltava kasvattajasitoumuksen mukaista, moitteetonta ja esimerkillistä.
Ensimmäisen kerran palkinnot jaettiin vuonna 1979.
Kiitokseni kaikille osallisille. Jannelle – ilman häntä tämä palkinto olisi ollut vaikeampi saavuttaa. Urosten omistajille Suomessa, Ruotsissa ja Alankomaissa. Seijalle ja Ainille. Suelle ja Julialle Australiaan Valtosta. Kasvatinomistajilleni, kasvattajakollegoilleni ja tietenkin kaikille tuomareille, jotka ovat arvostaneet koiriani palkitsemalla niitä näyttelyissä…
Artikkelin pääkuva: Jukka Pätynen, Koirakuvat.fi
Mission completed!
The Finnish Kennel Club has granted me the Vuolasvirta Award for excellent breeding of Shetland Sheepdogs. I’m the seventh Sheltie breeder who has achieved this award in Finland in 1979-2015.
The Vuolasvirta Award was founded to develop dog breeding and to respect the merits of the deceased cynologist Lauri Vuolasvirta. The Vuolasvirta Award is the highest merit a breeder can get from the Finnish Kennel Club. The Award was given to me at Helsinki Winner Show in 5th December 2015.
Thank you to all involved – my hubby Janne – without you this award would have been much difficult to achieve, stud dog owners in Finland, in Sweden and in the Netherlands, Seija from Helskon, Aini from Susadan, Sue and Julia from Sunlands, my puppy buyers, co-breeders, the judges…
Top photo: Jukka Pätynen, Koirakuvat.fi
Huono onni vaivaa | Bad karma is present
Minitiimiä vaivaa nyt totaalisen huono onni, vaikka valonpilkahduksiakin olemme väliin saaneet kokea.
Jouduimme päästämään rakkaan Nuno-sheltin pilvilampaiden vartijaksi syyskuun puolivälissä. Nuno sairastui viime keväänä Cushingin tautiin, ja säännöllisestä lääkityksestä huolimatta sairaus otti niskalenkin ja uuvutti pappakoiran nyt syksyllä.
Juuri kun olin jotenkuten toipunut Nukan välihammaspuutosten aiheuttamasta harmista, iski huono karma uudelleen. Nekun välihammastilanne näytti jo täydelliseltä, mutta toinen yläkulmureista päätti kasvaa vinoon, ns. peitsikulmuriksi. Hammas tuli niin pahasti alakulmurin alle, että se rupesi taivuttamaan alakulmuria ulospäin jo ennen kuin hampaan kärki oli tullut esiin ikenestä. Jouduimme poistattamaan yläkulmurin lokakuun alussa. Tämä sinetöi myös Nekun kohtalon, eli sitä ei tulla käyttämään jalostukseen ja näyttelyurakin loppui ennen kuin ehti alkaakaan. Sanat eivät riitä kertomaan, miten paljon harmittaa. Nekku on omaan silmään kaunis, oikeankokoinen ja vielä hyväluonteinenkin…Onneksi poistettu hammas/vajaa purenta ei vaivaa Nekkua millään tavalla. Itse olen tosi surullinen.
Niinkuin yksi kasvattajakolleega totesi joku aika sitten – nyt vain leukaa rintaan ja kohti uusia haasteita. Etsinnässä siis meilläkin useampi lupaava narttupentu. Nyt en jätä mitään yhden kortin varaan…
Bad karma is present. First we lost our old boy Nuno (Ch Minitiimin One Man Show) after the short period of severe illness (the Cushings disease). And then Nekku started her teething. First it looked good – she got all her premolars, canines and molars at the right time. But left upper canine was late. Finally it came and unfortunately it was a lance canine. The crooked tooth was removed in the beginning of October.
Huge disappointment! So sad for myself. Nekku is doing just great 🙂
Now trying to look for promising bitch puppies somewhere…
Erkkarissa ja muuta | At Speciality Show and more
Elokuussa Minitiimi vieraili Joensuun KV ja KR näyttelyissä, Kajaanin ryhmänäyttelyssä sekä Oulun erikoisnäyttelyssä, loistavin tuloksin.
Neppari oli neljä kertaa rodun paras veteraani. Se nappasi Kajaanin ryhmänäyttelystä myös ROPin, BIS1-veteraanisijoituksen, RYP4-sijoituksen ja erikoisnäyttelystä BIS-veteraaniruusukkeen itselleen.
Valto teki tasaisen varmaa ERI-työtä. Kaikista kolmesta näyttelystään se sai myös SA:n. Kirsikkana kakun päälle Joensuusta tuli enkkutuomarin kehästä PU3-sijoitus.
Vaikka Noomi oli vuoronperään tuomareille liian pieni tai sopivankokoinen, se näytteli itselleen elokuussa kolme ERI-tulosta. Enkkutuomarilta erkkarista se sai myös luokkasijoituksen. Meno erkkarissa oli muutenkin huikeaa. 29 avonartusta kolme sijoitetusta oli kasvattejani tai kasvatin jälkeläinen. Siska Nadiantytär männynkäpyläinen oli ERI2 SA V-SERT, Norma Nepparintytär minitiimiläinen oli ERI3 SA ja Noomi Nepparintytär minitiimiläinen ERI4 SA. Woohoo!
Viime vuoden Tampereen erkkarille tuli tänä vuonna kunnolla revanssia. Saamatta jäänyt kasvattajaluokka-KP jäi kaivelemaan niin pahasti, että nyt oli PAKKO pärjätä – vaikka sisulla, jos ei muuten 😉 Ja pärjättiinhän me. Neljästä soopelista koostunut ryhmä nappasi Michael Ewingin kehästä KAS 1 KP BIS-kasvattaja. Huikeeta! Näyttelytauolle on kiva lähteä tällaisella tuloksella. Syksyllä nähdään!
Lisää tarinoita ja koirien arvostelut elokuun näyttelyistä löydät Minitiimin facebook-sivulta: www.facebook.com/Minitiimi/
1200 km ja kaksi näyttelyä kolmessa päivässä | 1200 km and two shows in three days
Minitiimi teki viime viikonloppuna semmottisen rengasmatkan, että vasta näin pari päivää levättyäni olen kykenevä antamaan jotain raporttia reissusta.
Auton mittariin kertyi kilometrejä melkein 1200 km. Perjantaina ajelin Seinäjoelle, jossa yövyimme. La-aamuna siirryimme Poriin, jonka piti olla aurinkoinen ja lämmin. Paino sanalla piti. Vastassa oli sateinen ja kolea Porin ravirata. Onneksi sade lakkasi kehien ajaksi, ja koirat saivat esiintyä irlantilaiselle Sean Delmarille kuivissa turkeissa.
Naksulle perinteikäs PU2 ja vara-cacib, Noomille EH pienen koon ja hentouden takia ja Nepparille PN3 ja ROP-veteraani. Tuomari tuntui ihastuvan Neppariin, sillä mainitsi siitä vielä sijoitusten jälkeenkin, että voi kun sillä olisi ollut enempi turkkia, olisi sijoituskin voinut olla parempi…Olin kuitenkin tyytyväinen vuoden neljänteen PN-sijoitukseen.
“Quality never goes out of style” sanoi hän ojentaessaan ROP-veteraani-ruusukkeen juoksukierroksen jälkeen.
Naksun arvostelu (ERI2 SA PU2 vaca):
“Nice expression. Small fine, well-placed ears. Would like the head a little finer. Nice ruff around the neck. Good front and shoulders. Excellent topline. Excellent tail set. Nice strong hocks. Good mover. Excellent texture of the coat.”
Noomin arvostelu (EH):
“Too petite all over. Foreface falling away under the eyes and too snipey. Would like the chest deeper. Would like more bone, just a little too light all over.”
Nepparin arvostelu (ERI1 SA PN3 ROP-veteraani):
“Would like a better shape in the eyes. Nice small ears. Good head proportions. Excellent front and shoulders. Good hips. Nice angulations in the rear. Would just like her a little fuller but very stylish mover. A very light footed mover.”
Ryhmäkehät olivat jo alkaessaan puolitoista tuntia myöhässä, ja veteraaniryhmä oli siirretty toiseksi viimeiseksi. Pääsimme lähtemään ajelemaan seuraavaan näyttelykaupunkiin Porista vasta illansuussa klo 18. Perillä Iisalmessa olimme vähän vaille kaksitoista yöllä.
Iisalmessa piti sunnuntaina olla sadetta ja ukkosta, mutta onneksi emme saaneet jälkimmäistä. On muutenkin kurjaa saada ulkonäyttelyissä sadetta niskaansa, joten mitään extrajännitystä ei niissä kaivata.
Naksulle lyhytsanaiselta ja jäyhältä italialaiselta Nicola Imbimbolta PU2 ja vara-cacib. Ihmettelin jälkikäteen sijoitusta, koska muut PU-luokan sijoittuneet olivat kooltaan pienempiä ja selvästi brittityyppisiä. Mutta en valita. Ihan hyvä näinkin.
Noomi räjäytti Iisalmessa potin, ja lauantaina liian pieneksi tuomittu olikin yön aikana muuttunut täydellisen oikeankokoiseksi. Mutta näinhän se on. Toinen tykkää tyttärestä, toinen äidistä.
Noomille luokkavoitto SA:lla, elämänsä toinen PN2-sijoitus, vara-sert ja CACIB, sillä narttujen voittaja oli junioriluokan koira. Valton tytär Sointu otti PN3-sijoituksen vara-cacibin kera. Muutkaan sijoitetut nartut eivät olleet kooltaan isoja.
Nepparille veteraaneissa luokkavoitto ja ROP-veteraani-sijoitus.
Ryhmässä aussituomari ei edes katsonut meidän karvavammaista koiraa…
Naksun arvostelu (ERI1 SA PU2 vaca):
“Typical head. Good size & expression. Excellent coat and colour. Good angulation. Very fluent & typical gait.”
Noomin arvostelu (ERI1 SA PN2 vara-sert CACIB):
“Good size, good expression, well balanced, harmonic body. Coat in good condition. Good gait.”
Nepparin arvostelu (ERI1 SA ROP-veteraani):
“10 years, excellent condition. Typical head. Well balanced. Coat in good condition. Very fluent gait.”
Last weekend we drove 1200 km for two shows. We headed to the West Coast in Friday and slept one night in Seinäjoki. In Saturday we were in Pori Int show judged by Sean Delmar from Ireland. Nacho got BD2 res-cacib once again, and Noomi got only VG because of her small size. Neppari placed third in Best Bitch class and won BOB-veteran. She was shortlisted with 6 others in BIS veteran group so I’m happy with the results.
After the show we drove nearly six hours to next city. In Sunday we were in Iisalmi Int show judged by Nicola Imbimbo from Italy. Nacho got…BD2 res-cacib 😀 and Noomi hit the jackpot by placing 2nd in BB competition. She won her first res-CC and her first CACIB as the winner was a junior bitch. Neppari won her class and BOB-veteran. The BIS veteran group was judged by an Australian judge but she didn’t put us up in the group.
Happy but exhausted.
Noomi agilitaa
Noomi aloitti toukokuun alussa agilityn omaksi mielenvirkistyksekseen KSTKn alkeiskurssilla. Näyttelyissähän pikkusheltti ei ole juurikaan käynyt kokonsa takia, ja sille piti keksiä jotain tekemistä (kun kerran muidenkin kanssa harrastetaan jotain). Noomin kyvyt olin huomannut jo aiemmin viime syksynä, kun tökkäsin pari keppiä pystyyn takapihan nurmeen. Sitä mentiin muutaman kerran läpi (tosin vain toiselta puolelta – ja se minua harmittaa nyt, mutta siitä vähän myöhemmin lisää), ja päivän parin päästä nurmikkoon iskettiin pari keppiä lisää. Ajatus lienee muhinut talven aikana kypsäksi, sillä keväällä Noomi oppi pujottelemaan ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Tässä yksi pujotteluvideo
Pujottelu onnistuu nyt sujuvasti vain toiselta puolelta. Olemme kuitenkin treenanneet pikkuhiljaa myös toista puolta, ja toivottavasti loppukesästä kiitos seisoo…
Alkeiskurssi on mennyt paremmin kuin uskalsin toivoakaan. Kovin suuret odotukset minulla ei ollut Noomin koulutettavuuden suhteen – sitä ei ole alunperin opetettu oppimaan, ts. kotona on riittänyt, että se tekee pieniä temppuja (pupu, istu, kieri, pyöri), osaa odottaa paikallaan ruokaa tai ulospääsyä tai juoksee metsässä “käteen kiinni” kuin viitapiru (=nopea luoksetulo). Se ei osaa mennä käskystä maahan, seurata tms. kun niitä ei sille ole opetettu. Alkeiskurssilla se on kuitenkin väläytellyt oppimis- ja oivalluskykyään. Se seuraa luonnollisesti kehoa ja reagoi herkästi vauhdin ja suunnan muutoksiin.
Eilen harjoittelimme persjättöjä. Persjätöistä en ollut kuullutkaan ennen kuin menin Naksun kanssa agilityyn muutama vuosi sitten. Olen itse harrastanut agilityä ja kilpaillut melko aktiivisesti jo 90-luvulla, mutta silloin ainoa nykyisin käytössä oleva ohjauskuvio lienee ollut valssi. Koiria ohjattiin hirveän kaukaa (oikein minimoitiin ohjaajan liikkuminen radalla), tai “takaa”. Olenpa nähnyt myös sellaisia ratoja, jossa koira ohjattiin ensimmäiseltä esteeltä viimeiselle koiran ollessa koko ajan ohjaajan vasemmalla puolella, tai ulkokautta.
Persjätön periaate oli siis kirkas, mutta toteutus on eri asia. Olin ihan varma ennen radanpätkää (hyppy-hyppy-persjättö-putki-persjättö-putki-hyppy-putki-persjättö-hyppy-hyppy), että Noomihan ei seuraa mun käsiä, ts. ei osaa vaihtaa puolta takanani. Kuinka väärässä olinkaan! Noomi suoritti radan puhtaasti kolme neljä kertaa. Mulla vain on kaksi vasenta jalkaa, enkä ole enää niin ketterä ja nopea kuin tarviisi olla…
Eilinen treeni kuitenkin valoi minuun niin kovaa uskoa Noomin kyvyistä, että hyvillä mielin jäämme viikon päästä kesätauolle, ja ilmoittaudumme elokuussa alkeisjatkoihin. Estevarma se ei vielä ole (esim. rengasta olemme harjoitelleet vasta yhden kerran), joten kyllä tässä tekemistä vielä on. Kisoihin minua ei enää saa, mutta saatan humputella muuten sen kanssa agilityä omaksi ja muiden (?) iloksi…
Nekku Nekkulainen tuli taloon
Meillä on uusi pentu! Kasvattini Nadian ja trikkiurokseni Valton uusintayhdistelmästä syntyi huhtikuussa Männynkävyn kenneliin kahden narttupennun pentue, joista toisena syntynyt tyttö muutti kesäkuun alussa äitinsä synnyinsijoille Kaijjaaniin.
Pentu on kietonut meidät kaikki häntänsä ympärille. Ihastuttava luonne ja katseenkestävä ulkonäkö 😉
Nekulle on tehty oma sivu.
We have a new puppy. Nekku arrived from the Lapland in the beginning of June. She is by my breeding Nadia, Ch Minitiimin Updated Quizz and my tricolour boy Ranger, Ch Sunland Secrets N Lies. Her dam was sold on breeding terms to Männynkävyn kennels when she was a puppy and I had a litter after her in 2011 (3 pups – one of them is Ch Minitiimin You Make Hearts Sing).
Kolme ROPpia ja RYP-3 Varkaudessa | Three “Best of Breeds” and BIG3 at Varkaus Int Show
Minitiimi käväisi eilen Varkauden KV-näyttelyssä. Mukaan seuloituivat Nukka pentuihin, Naksu valioihin ja Neppari veteraaneihin, eli sama kokoonpano kuin Vaasassa. Eipä mulla muita näyttelykuntoisia tällä hetkellä kotona ole, joten joudun pyörittämään kehissä näitä…
Läksimme reissuun jo perjantaina ja yövyimme Kuopiossa. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Olin vähän lähempänä näyttelyä ja samalla sain tehtyä Ikea-ostoksia. Eihän nyt Kuopion ohi voi hurauttaa käymättä Matkuksessa.
Shelttien tuomariksi oli valikoitunut Varkauden näyttelyyn kroatialainen Jasna Matejcic, uusi tuttavuus meille. Ei hajuakaan, että mistä pitää, tai mitä sheltistä etsii, mutta tilanne lienee ollut sama muille suomalaisille näytteilleasettajille. Varkauteen oli ilmoitettu 91 shelttiä, joista kuusi pentuja.
Pennut oli kuitenkin siirretty koiramäärän takia varatuomarille. Pennut arvosteli kotimainen tuomari, Elina Haapaniemi, jonka kehässä olen ennenkin koirineni ollut. Tykkään hänen tyylistään käsitellä koiria, sekä kattavista arvosteluistaan. Mikään kohta ei jää huomioimatta. Voisin pitää häntä jopa tiukkana tuomarina, jolta mitään ei saa ilmaiseksi. Mutta tykkään silti.
Nukka tepasteli kehään yhdessä Naksuntyttö Namun kanssa. Kokoero näiden kahden shelttiladyn välillä on melkoinen, hih. Toinen toisessa koon vaihtelupäässä. Pääsin tutustumaan tyttöseen jo ennen kehää Susannan teltalla, ja voi millainen hurmaava pikkusheltti Namu onkaan. Ihan käsittämättömän mielettömän ihana, iloinen luonne. En oo ennen tuommosta nähnyt, ja tuo on ihan positiivisessa mielessä sanottu. Olin ihan in löööööv.
Nukka pokkasi pennuissa ensimmäisen ykkössijansa ja KPn. Arvostelu oli hieno, ainakin minusta.
Nukka, Minitiimin Gosh These Curves, PEK1 KP ROP-pentu
“8 kk soopeli-valkoinen, erinomaisesti esiintyvä pentu. Kauniit päänlinjat, hyvät silmät ja ilme, oikein kannetut korvat, hyvä kaula, sopiva luusto, lanneosa voisi olla hieman lyhyempi, hyvin kulmautunut takaa, sujuvasti liikkuva, hyvä turkki.”
Kun valiourokset vihdoin alkoivat, olin jo syväjäässä (ulkona muutama plusaste, tuulista, välillä ripsutteli vettäkin). Naksun kilpakumppanina oli 6 komeaa valiota. Ihanaksi yllätykseksi tuomari arvosti Naksun ykköseksi SAn kera. Naksu oli kuulemma hänelle rotumääritelmän ruumiillistuma. Vaikka pää on ihana, niin silti sen pitäisi olla parempi, you know. Öööh, I think so…
Naksu, Minitiimin Unique Like Me, VAL ERI1 SA PU1 cacib ROP
“Excellent size and proportions. Correct head. Good earset. Well arched neck. Well developed chest and forechest. Excellent movement in single track. Coat should be a bit better quality. Excellent condition for seven year old.”
Täytyy kyllä myöntää, että jo vähän harmaantuneissa shelttirouvissa on jotain käsittämättömän ihanaa. Ne ovat esiintymisessään varmoja ja hurmaavat pelkällä olemuksellaan. Tällä kertaa myöskään Neppari ei täpytellyt veteraanikehässä ilman kilpailua.
Neppari esiintyi taas antaen parastaan. Tykkään mennä sen kanssa kehään, koska se esiintyy siellä non-stop ja nauttii olemisestaan. Tuomarikin sen taisi huomata, sillä sijoitti sen ekaksi SAn kera. Heti perään juostussa paras narttu -kisassa vielä kolmossija ja ROP-veteraani-ruusuke.
Neppari, Minitiimin Quest For Glory, VET ERI1 SA PN3 ROP-veteraani
“Good in size and proportions. In excellent condition. Correct head and expression. Enough forechest. Good neck. Excellent topline especially for the age. Excellent angulation behind. Typical movement in single track.”
Ryhmäkehässä ykkösryhmän tuomaroi meidän vanha “tuttu” Monika Blaha Itävallasta. Tuttu vain lainausmerkeissä, sillä hän tuomaroi 7 vuotta sitten Ylivieskan KVn Best In Show -kilpailun, jossa meidän Nuno valittiin näyttelyn parhaimmaksi koiraksi (BIS) KOKO NÄYTTELYSSÄ. Ehkä Monika näki Naksussa jotain samaa, kun sijoitti “pikkuveljen” nyt ryhmässä kolmanneksi. Eli Naksun saldo Varkaudesta ROP RYP-3.
BIS-veteraanikehän otti belgialainen Rita Reyniers. Neppari shortlistattiin 8 parhaan joukkoon, mutta ei enää sitten muuta. Mutta olin ihan pilvissä!
Kuva: Susanna Riekkinen
We visited Varkaus Int Show yesterday and my shelties did very well at the rings. Nukka won BOB puppy under Finnish judge Mrs Elina Haapaniemi. Nacho won males and Best Of Breed under Mrs Jasna Matejcic and placed 3rd in group finals (FCI1) under Mrs Monika Blaha. Neppari won BOB veteran and placed third in Best Bitch competition. She was shortlisted in the BIS veteran competition under Mrs Rita Reyniers. I’m over the moon! Three “BOBs” and one BIG3 – I couldn’t ask for more.
Pikkugeet 8 kk ja välitilinpäätös | G litter is 8 months old
Pikkugeet täyttivät kolme päivää sitten jo 8 kk ja on välitilinpäätöksen aika.
Harmikseni Nukan suusta tipahti tulematta jääneiden ala-P2sten lisäksi P4-välihammas pari päivää sitten. Olen pitänyt periaatteenani tuomariohjetta “saa puuttua enintään kaksi välihammasta”, ja kiikun ja kaakun nyt orrella, että voinko joustaa tuosta periaatteestani kerran? Tykkään ihan simona ja himona pennun luonteesta, rakenteesta ja liikkeestä (noh, onhan se ahdas ja löysä vielä edestä (=keskenkasvuinen kakara), mutta silti…). Sillä on geneettisesti CEA-terveet silmät ja kiva luusto, pitkä kaula ja vahva runko, kuten työkoiralla tulee olla. Kooltaan se on reilu, melkein nartun ihannekorkeuden maksimirajalla eli 37,5 cm, ja pitkä kaula tekee siitä vieläkin kookkaamman vaikutuksen.
Heitänkö lapsen pesuveden mukana pois, jos jätän nämä positiiviset seikat huomioimatta, ja pidän tiukasti kiinni periaatteestani välihampaiden suhteen? Alapurentaiset (ja peitsikulmahampaiset) olen jättänyt armotta jalostuskäytön ulkopuolelle ja niin teen jatkossakin. Jos välihampaat tai niiden puutokset periytyisivät yhtä yksinkertaisesti kuin CEA, ei tarvitsisi edes harkita. Eläinlääkäri Riitta Ahon kirjassa “Tavoitteena terverakenteinen koira” asiaa lähestytään laaja-alaisemmin. Hänen mielestään parin välihampaan (Mitä on pari? Onko se tasan kaksi, vai voiko se olla jopa kolme?) puuttuminen ei vaikuta koiran terveyteen, mutta vaiva luonnollisesti yleistyy, ellei siihen kiinnitetä jalostuksessa huomiota. Mutta jos koirasta pelkästään lasketaan hampaita, voidaan menettää paljon sellaisia koiria, joilla olisi jalostuksellisesti annettavaa kasvattajalle ja loppupelissä tietenkin koko rodulle. Voimakas jalostuskarsinta voi lisäksi tuoda esille muita paljon vaikeampia ongelmia. Vanha sanontakin kuuluu: Kun menee sutta pakoon, tulee karhu vastaan…
Tässä pohdittavaa tuleviksi kuukauksiksi, tai jopa vuosiksi. Pitäisi osata laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Se on kuitenkin selvää, että jos käy niin, että teen kompromissin Nukan jalostuskäytön suhteen hampaiden osalta, tulee sen luustokuvaustulokset olla priimaa. Ei vähempää.
Olisipa kristallipallo.
My G-litter is already 8 months old. Nukka is now 37,5 cm at this stage and hopefully stopped her growth.
Unfortunately her dentition isn’t complete; 2 x P2 and 1 x P4 are missing and I’m fighting with myself wheather or not I’m going to use her for breeding. Not now but later as she is still a baby. I have had missing premolars in my sheltie line and it’s pretty difficult to get rid of so I know exactly what I’m dealing with…