Minitiimiä vaivaa nyt totaalisen huono onni, vaikka valonpilkahduksiakin olemme väliin saaneet kokea.

Jouduimme päästämään rakkaan Nuno-sheltin pilvilampaiden vartijaksi syyskuun puolivälissä. Nuno sairastui viime keväänä Cushingin tautiin, ja säännöllisestä lääkityksestä huolimatta sairaus otti niskalenkin ja uuvutti pappakoiran nyt syksyllä.

Juuri kun olin jotenkuten toipunut Nukan välihammaspuutosten aiheuttamasta harmista, iski huono karma uudelleen. Nekun välihammastilanne näytti jo täydelliseltä, mutta toinen yläkulmureista päätti kasvaa vinoon, ns. peitsikulmuriksi. Hammas tuli niin pahasti alakulmurin alle, että se rupesi taivuttamaan alakulmuria ulospäin jo ennen kuin hampaan kärki oli tullut esiin ikenestä. Jouduimme poistattamaan yläkulmurin lokakuun alussa. Tämä sinetöi myös Nekun kohtalon, eli sitä ei tulla käyttämään jalostukseen ja näyttelyurakin loppui ennen kuin ehti alkaakaan. Sanat eivät riitä kertomaan, miten paljon harmittaa. Nekku on omaan silmään kaunis, oikeankokoinen ja vielä hyväluonteinenkin…Onneksi poistettu hammas/vajaa purenta ei vaivaa Nekkua millään tavalla. Itse olen tosi surullinen.

Niinkuin yksi kasvattajakolleega totesi joku aika sitten – nyt vain leukaa rintaan ja kohti uusia haasteita. Etsinnässä siis meilläkin useampi lupaava narttupentu. Nyt en jätä mitään yhden kortin varaan…

Bad karma is present. First we lost our old boy Nuno (Ch Minitiimin One Man Show) after the short period of severe illness (the Cushings disease). And then Nekku started her teething. First it looked good – she got all her premolars, canines and molars at the right time. But left upper canine was late. Finally it came and unfortunately it was a lance canine. The crooked tooth was removed in the beginning of October.

Huge disappointment! So sad for myself. Nekku is doing just great 🙂
Now trying to look for promising bitch puppies somewhere…